Tuulilautailun vaihtoehtoisena harjoituksena syntyi leijalautailu. Voidaan sanoa, että tämä urheilulaji, joka koukuttaa sinut niin paljon ja jolla on nykyään niin monta harrastajaa, syntyi 1980-luvulla viime vuosisadalla. Kuten voit nähdä, leijalautailu on todella nuori urheilulaji, vaikka onkin totta, että jos haluaisimme mennä tämän upean lajin alkulähteille, meidän pitäisi palata kauas historiaan, tarkemmin sanottuna 1100-luvulle, sillä juuri tuon ajan Kiinassa ja Indonesiassa on siemen siitä, mitä nykyään harjoittaa tuhannet ja tuhannet ihmiset.
Niistä leijoista, jotka vetivät pieniä veneitä vanhan Kiinan ja Indonesian vesillä, nykyaikaisiin varusteisiin, jotka koostuvat leijasta, ohjaustangosta, valjaista, laudasta ja kiinnitysköysistä sekä kaikista lisävarusteista (neopreenipuku ja sukkanilkat, kypärä, pelastusliivi, hiekkabuggy tai maastorullalauta jne.) on kulunut paljon aikaa, aikana, jolloin tämän lajin perustukset ja kehitys eivät ole lakanneet kehittymästä.
Mutta kuten sanottiin, vasta lähihistoriasta voimme todella löytää sen, mitä nykyään ymmärrämme leijalautailuksi; tarkemmin sanottuna meidän täytyy palata vain vuoteen 1977 löytääksemme surffilaudan keksinnön ja patentin, jota vetää vetovoimainen elementti, jota voisi pitää hyvin samankaltaisena kuin laskuvarjo, ja jota puolestaan tuuli työntää.
Voidaan siis sanoa, että vuonna 1977 syntyi leijalautailun isä, mutta vasta muutamaa vuotta myöhemmin, 1980-luvun alussa, yhdysvaltalainen Dave Culp suunnitteli ensimmäisen leijan, jossa oli täytettävä etureuna. Tästä hetkestä lähtien, Dave Culpin kehityksen myötä, jota edelsi mainittu vuoden 1977 patentti Gijsbertus Adrianus Panhuiselta, tämän lajin kehitys on ollut pysäyttämätöntä ja sen tekninen kehitys vaikuttavaa.
Esimerkiksi 1980-luvun aikana Leeganoixin veljekset toivat mukaan muunnelman, joka on säilynyt tähän päivään asti täysin voimassa olevana, sillä he esittelivät lajin, jossa leija vedettiin suksien päällä. Sitten, saman vuosikymmenen lopulla, leijalautailussa tapahtui toinen vallankumouksellinen käänne, kun Cory Roeseler toi markkinoille leijat, jotka pystyivät puristamaan tuulta.
Lopuksi, 1990-luvulta tähän päivään leijalautailu on siirtynyt ammattilaiseksi ja yleistynyt pysäyttämättömästi. Tämän myötä surffausalueet ovat moninkertaistuneet, samoin koulut, joissa sitä voi oppia, kaupat, joissa voi hankkia varusteita, ja paljon muuta siihen liittyvää tarjontaa. Samoin alkoivat tämän lajin mestaruuskilpailut, ja ensimmäiset mestarit nousivat esiin, aina nykyhetkeen asti, jolloin leijalautailulla on suuri ammattilaisten ja harrastajien seuraajakunta.
