On kulunut jo 10 vuotta siitä, kun kuuntelimme kaikissa uutislähetyksissä, kuinka Edurne Pasaban saavutti vertaansa vailla olevan historiallisen voiton. Toukokuussa 2010 tämä merkittävä espanjalainen vuorikiipeilijä onnistui toteuttamaan projektinsa valloittaa maapallon korkeimmat vuoret, tullen näin ensimmäiseksi naiseksi historiassa, joka on kiivennyt kaikkien 14 kahdeksantuhatmetrisen huipulle.
Saavuttuaan historialliseen virstanpylvääseen, tavoitteeseen, jonka Edurne asetti virallisesti vuonna 2007 "elämäntehtäväkseen", hän kysyi itseltään: "Mitä nyt...?" Mutta se, mikä näytti olevan saavutetun tavoitteen loppu, oli itse asiassa uuden vaiheen alku Kahdeksantuhatmetristen kuningattarelle, jolla ei ollut pulaa halusta jatkaa maailman valloittamista, päästä vielä korkeammalle ja uudistua ihmisenä, naisena ja äitinä.
Totuus on, että Edurne ei aluksi laskenut kahdeksantuhatmetriseään, vaan seikkailuja, huippuja ja saavutuksia, joten ei ole yllättävää, että hän lähti tähän kilpailuun hyvin luonnollisesti, seuraten intohimoaan korkeuksiin ja vuoristoretkiin.
Hän aloitti epävirallisesti kilpailun 14 kahdeksantuhatmetrisen valloittamisesta vuonna 2001 valloittamalla Mount Everestin, ensimmäisen kahdeksantuhatmetrisensä, Etelänurin reittiä pitkin yhdessä Silvio Mondinellin, Mario Merellin, Iván Vallejon ja Dawa II Sherpan kanssa.
Yhdeksän vuotta myöhemmin Edurne juhlisti suuresti saapumistaan Shisha Pangman huipulle 17. toukokuuta 2010. Siitä tuli hänen neljäskymmenes kahdeksantuhatmetrisensä, sama innostus mukanaan kuin ensimmäisellä retkellä, ja myös sama onnenpaita, jota hän käytti 14 kertaa.
HENKISEN VOITON TARINA
Mutta tässä äärimmäisessä maailmassa kaikki ei ole ruusuilla tanssimista. Edurnen tämän vaiheen kriittisin hetki koitti epäilemättä hänen noustessaan K2:lle. "Meillä oli onnea, että pääsimme huipulle ensimmäisellä yrityksellä, mutta laskeuduimme paleltumien kanssa. Minulta amputoitiin kaksi sormea sen jälkeen", Pasaban kertoo haastattelussa El Intermediolle. Hänen paluunsa kotiin kiivettyään kaikkein vaarallisimmalle vuorelle merkitsi Edurnelle todellista ennen ja jälkeen -hetkeä: "Aloin pohtia monia asioita uudelleen. Kun aloin toipua, mietin mitä olin tekemässä elämässäni. 31-vuotiaana ystäväni olivat menneet naimisiin ja alkoivat saada lapsia. Minä olin poikkeava."
Vuorikiipeilijä vakuuttaa, että vuosina 2005–2006 "hän ei löytänyt vastauksia kysymyksiin siitä, miksi teki sitä, mitä teki. Se oli hyvin vaikeaa. Sanon aina, että vaikein kahdeksantuhantiseni oli päästä pois masennuksesta".
Mutta tiedämme, miten tämä suuri tarina, jota yhä kerrotaan, päättyy. Edurne "näkee valon" ja palaa kiipeilyn pariin halunsa kehittyä ja ystäviensä avun ansiosta, jotka muistuttivat häntä siitä, että se oli se, mikä teki hänet todella onnelliseksi.
EDURNE PASABANIN 14 KAHDEKSANTUHANTISEN AIKATAULU
- Everest (8848 m), Kiina/Nepal, 23. toukokuuta 2001
- Makalu (8465 m), Kiina/Nepal, 16. toukokuuta 2002
- Cho Oyu (8201 m), Kiina/Nepal, 5. lokakuuta 2002
- Lhotse (8516 m), Kiina/Nepal, 26. toukokuuta 2003
- Gasherbrum II (8035 m), Kiina/Pakistan, 19. heinäkuuta 2003
- Gasherbrum I (8068 m), Kiina/Pakistan, 26. heinäkuuta 2003
- K2 (8611 m), Kiina/Pakistan, 26. heinäkuuta 2004
- Nanga Parbat (8125 m), Pakistan, 20. heinäkuuta 2005
- Broad Peak (8047 m), Kiina/Pakistan, 12. heinäkuuta 2007
- Dhaulagiri (8167 m), Nepal, 1. toukokuuta 2008
- Manaslu (8156 m), Nepal, 5. lokakuuta 2008
- Kangchenjunga (8598 m), Intia/Nepal, 18. toukokuuta 2009
- Annapurna (8091 m), Nepal, 17. huhtikuuta 2010
- Shisha Pangma (8027 m), Tiibet, 17. toukokuuta 2010
ENEMMÄN KUIN URHEILU, ELÄMÄNTAPA
Himalaja otti avoimin sylin vastaan 16-vuotiaan Edurnen vuonna 1998, joka mieluummin tapasi ystäviä kello 8.00 Tolosan Vihreän Neidon suihkulähteellä Guipúzcoassa (kylässä, jossa hän syntyi) kiipeilyä varten kuin tanssi paikallisen tyttöporukan kanssa, koska hän tunsi, ettei hän sopinut sinne.
Hän oli liittynyt tuolloin Tolosan vuorikiipeilykerhoon, joka sinä vuonna valmisti retkikuntaa Dhaulagiri I:lle, ammattilaisille tarkoitetulle vuorelle, jota hän ei ehkä vallannut juuri siellä, mutta josta tulisi hänen uransa alku luonnonvoimia vastaan. "Se oli ensimmäinen mahdollisuuteni mennä kahdeksantuhantiselle, olimme kokemattomia aloittelijoita. Valitsimme sen vuoren tietämättä mitään, koska tunsimme ihmisiä, jotka olivat jo käyneet siellä", totesi Edurne äskettäisessä haastattelussa @hermanospou:n kanssa heidän verkkoshow'ssaan #SpeakPou, jossa saimme hieman paremman käsityksen siitä, mitä Edurne Pasabanin mielessä liikkuu vuonna 2020, 10 vuotta hänen historiallisesta saavutuksestaan.
Edurnelle oli suuri etuoikeus aloittaa uransa Tolosan vuorikiipeilykerhon poikien kanssa, joita hän nykyään kutsuu "parhaaksi, mitä Espanjan alppikiipeilyllä oli", ja myöhemmin myös suuri kunnia liittyä Al filo de lo Imposible -ryhmään, seurassa "parhaiden huippujen", joihin hän todella pystyi luottamaan. Ja vaikka hän tiesi kantavansa reppua täynnä huippuun pääsyn ahdistusta ja myös painetta kiivetä heidän kanssaan, mikään ei pysäyttänyt häntä.
Avautua miesvaltaisessa maailmassa ei ole helppoa, mutta Edurne loisti heidän joukossaan ilman, että se oli liian outoa. Ja vaikka hän kertoo, että ehkä joku epämukava kommentti tuli, se ei pysäyttänyt häntä, päinvastoin se motivoi häntä entistä enemmän.
Nykyään Edurne arvostaa suuresti kokemuksiaan ja sitä, mitä hän on voittanut. Jos voisi, hän ei muuttaisi mitään, koska hän eli alppikiipeilyn haastavimman ajan, ja nykyään hän katsoo, ettei samanlaista puhdasta alppikiipeilyä enää ole, sellaista, jossa haasteena oli kiivetä kahdeksantuhatmetriset hyvin koulutettujen kiipeilyryhmien kanssa.
Vuosien myötä Edurne löysi sen, mitä hän niin kovasti etsi, uudistua ihmisenä suuren menestyksensä jälkeen. Koulutusten, coachingin, liiketoimintaluentojen ja muun kautta hän astui yritysmaailmaan, jossa hän suunnitteli tulevaisuutta sen "Mitä nyt?" jälkeen.
Nykyään Edurne yhdistää arvostetun ja ihailtavan urheilukautensa yritysmaailmaan ja äitiyteen, toimiessaan luennoitsijana kulttuuri-, urheilu- ja koulutusorganisaatioille sekä kaikenlaisille yrityksille kansallisesti ja kansainvälisesti.
Mutta Edurne ei pysähdy siihen. Hänen kokemuksensa eri kulttuureista ja yhteiskunnista on ohjannut hänet filantropiaan ja sosiaaliseen työhön, jossa hänelle solidaarinen kontakti on avainasemassa.
Innoittuneena halusta antaa takaisin Himalajan asukkaille, jotka ovat antaneet niin paljon matkailijoille ja vuorikiipeilijöille, Edurne perusti yksityisen säätiön "Montañeros para el Himalaya Edurne Pasaban", joka on voittoa tavoittelematon eikä sillä ole uskonnollisia yhteyksiä, ja se kokoaa vuorikiipeilijöitä, jotka ovat solidaarisia Nepalin, Tiibetin, Bhutanin, Pakistanin ja Intian vuoristoalueiden lasten kanssa paremman koulutuksen puolesta varmistaakseen tämän alueen sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kehityksen.
Ja omien sanojensa mukaan Edurne kertoo, että jos hänellä olisi supervoima, "hänellä olisi supervoima tehdä maailmasta parempi paikka".
Epäilemättä Edurne Pasaban on nainen, joka on ylittänyt kaikkein haastavimmat olosuhteet, kokien ylä- ja alamäkiä vieden elämänsä äärirajoille ja tehden historiaa ihmiskunnan, naisen ja itsensä nimissä, nöyryydellä, intohimolla, kärsivällisyydellä ja itsensä voittamisella.
